Pyryn kanssa aamukierroksella

Kauniita halkopinoja ei ole koskaan liikaa pihassa.

Rantasaunalla. Ketteränä Pyry. Rantasaunaa onkin jo lämmitetty ahkerasti, sillä sisäsauna on otettu varastokäyttöön pentuhommien vuoksi.

Käyräsuvannolla. Rannan kauneimpia paikkoja.

Temmesjokea etelään.

Aamuaurinko killittää.

Kasvulaatikot odottavat kevätkylvöjä.

Jotain noihin vanhoihin kakkakaivon renkaisiin voisi laittaa....

Pyörätietä etelään.

Kotia kohti.

Omasta pihasta.

Kevät on ihmisen (ja koiran) parasta aikaa!

Joenpenkalla on nyt mäyräkoiran pentuja!

Musu ja kuusikko

Musun (CurlyCo Where Is My Fox) ja Pyryn (FI KVA-L FI JVA SE JVA Joenpenkan Aito-Artturi) pentukuusikko syntyi onnellisesti 8.4.2016. Joenpenkan mukava Musu-Miniä voi hyvin ja hoitaa pentujaan kuin vanha tekijä.

Mäyrismummilla on nyt kovasti tekemistä pentujen kanssa, joten muut hommat saattavat jäädä huonommalle hoidolle muutamaksi kuukaudeksi. Pitää muistaa käydä päivittämässä myös tätä blogia koiranhoidon välillä.

Pentujuttuja voi käydä lukemassa täältä: Joenpenkan Pentublogi 2016

Aurinkoista pääsiäistä!

Pääsiäisrusakot saunarannassa.

Joenpenkalle tulossa pentukevät!

Joenpenkan terhakka miniä Musu (CurlyCo Where Is My Fox) ja Joenpenkan Peräkamaripoika Pyry (FI KVA-L FI JVA SE JVA Joenpenkan Aito-Artturi) saavat jälkikasvua viikolla 14. Kävimme Musun kanssa ultrassa ja siellähän näkyi jo monta sykkivää sydäntä!

Pentujuttujen etenemistä kannattaa seurata kotisivuilla, mutta varmaan tännekin tulee jotain mukavaa!

Pentuja Joenpenkalle

Joenpenkan Wanha Emäntä Nora täyttää tänään 13 vuotta!

Joenpenkan Wanha Emäntä Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix).

Noran aamu lähti käyntiin niin kuin monena muunakin aamuna eli aamupalan jälkeen pientä puuhastelua pihassa myyräkaivannoilla, pieni lenkki ja ilveksen jälkien nuuskuttelua, uudelleen kaivauksille pihaan, sisälle ja palautus riepulia rettuuttamalla. Nyt päivänsankari elpyy pienillä aamupäiväunosilla isännän kainalossa.

Illemmalla juhlistamme vielä syntymäpäivää kotitekoisella lihapiirakalla ja suklaamussekakulla, joita ikävä kyllä saavat nauttia vain ihmispalvelijat.

Toivottavasti saamme viettää pirtsakan Noran kanssa vielä monta vauhdikasta yhteistä vuotta.

Lämpimät onnittelut Noralle - maailman parhaalle mäyräkoiralle!

Kuvakertomus Noran elämästä 2003 - 2016.

Perjantain parhaat panaanimuffinit

 

Olen viime aikoina leiponut ne vihoviimeiset rumat ja mustuneet jämäbanaanit muffineksi. Löysin hyvän ohjeen K-ruoka-sivuilta, jota sitten varioin mielitekojen ja ruokakaapin sisällön mukaan. Viimeisimpiin paistoksiin olen lisännyt lakritsijuurijauhoa tai lakritsijauhoa, joka sopii oikein hyvin banaanin kanssa.

En viitsi enää kokeilla uusia reseptejä, vaan teen vanhoilla hyviksi huomatuilla ohjeilla. Muutama hyvä ohje riittää aivan hyvin! Joka kerta muffinit ovat onnistuneet ja maistuvat vähän liiankin hyvin. Kakkuset voivat vähän kyllä lätsähtää, mutta eipä tuo ole haitannut. Sain juuri tuhottua nuo mustat banaanit ja viimeisen erän uunista ulos, joten on välikahvien paikka!

Banaanimuffinit - perusohje muunnelminen

• 100 g meijerivoita tai leivontamargariinia (käytän aina voita)
• 1 dl sokeria (tummaa sokeria, muscovadosokeria)
• 1 kananmuna
• 2 (n. 400 g) banaania (tai 3 banaania, jauhoja voi lisätä jos taikina vaikuttaa liian löysältä)
• 2 dl vehnäjauhoja (yleensä spelttijauhoja)
• 1 dl mantelirouhetta (kookoshiutaleita, kookosjauhoa, pähkinärouhetta, leseitä)
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 1/2 tl kanelia (voi jättää pois tai korvata vaikkapa kardemummalla)
• 1 tl vanilliinisokeria (vanilliinisokerin voi jättää pois)
• ripaus suolaa (lakritsijuurijauhetta, lakritsijauhoa)
• 1/2 dl maitoa (kookosmaitoa, mantelimaitoa, jogurttia, kermaviiliä, ruokakermaa jne.)

Koristeluun

tomusokeria (en ole koristellut tai kuorruttanut)

Isoja muffinivuokia 12 kpl

Uuni 200 astetta, noin 20 minuuttia

1.

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Soseuta banaanit haarukalla. Sekoita jauhot, mantelirouhe, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen banaanisosetta, maitoa ja jauhoseosta. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

2. Jaa taikina kahden lusikan avulla muffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Koristele jäähtyneet muffinit tomusokerilla.

Alkuperäinen ohje: K-ruoka, reseptit

Arjen estetiikkaa: kevättä kohti!

Keväinen värikäs tulppaanikimppu ja piirongin päällä uutta sekä vanhaa suomalaista muotoilua. Seinällä Kirsi Neuvosen akvatinta Eläinrakas naapuri vuodelta 1991.

Marimekon Lamppupampula-kankaassa raikkaat värit!

 

Hyvää ystävänpäivää!

Joenpenkan Wanha Emäntä Nora (FI KVA-L Rowanberrie´s Feenix) sekä Joenpenkan Peräkamaripoika Pyry (FI KVA-L FI JVA SE JVA Joenpenkan Aito-Artturi) poseeraavat taas omaan vapaaseen tyyliinsä tärkeässä ystävänpäiväkorttikuvauksessa, joten tarjolla on tämmöinen kooste.

Millehän sitä oikein alakas?

Viime vuonna tuli värkkäiltyä kaikenlaista. Olen hurahtanut aivan totaalisesti helmihommiin, joten tuli kyllä näprättyä! Homma on todella rentouttavaa ja rauhoittavaa, enkä ole vielä villiintynyt aikuisten värityskirjoista. Onneksi netistä löytyy monia hyviä helmikauppoja, sillä Oulun kaupoissa ei ole kummoiset valikoimat helmiharrastuksiin.  Jo edellisen vuoden puolella tein läjäpäin huopapalloista, erilaisista helmistä ja amuleteista avoinkoruja.

Alla olevat mäykkyavaimenperät tein alkuvuodesta hyväntekeväisyyshuutokauppaan.

Rakas ja tuttu aihe on tietysti mäyräkoira ja karkkarifiguuria onkin käytetty vaikka missä. Erään joulun alla ompelin joululahjoiksi 13 mäyristyynyä ja tänä vuonna samaa kuvio löytyy kasseista. En vaan nyt viitsinyt ruveta ompelemaan, vaan kopioin kivoja kankaita ja siirsin kalvokuviot silittämällä kasseihin. Tein myös karkkariheijastimia ja syksyllä innostuin tekemään heijastinkorentoja.  

Kangaskassien mäykkykuvitusta. Laiska ihminen ei viitsinyt ommella vaan kopioi kuvat ja tikkaukset.

Yhden ompeluhomman tein kuitenkin ja kassin lahjaksi mäyräkoiran pikkuemännälle.

Kasa mäykkyheijastimia.

Korentoja valmiina lentämään omaan kotiin.

Nuukailin ja ekoilin viime vuonna ja päätin jo vuoden alussa, että annan vain itse tehtyjä lahjoja.  Rannekoruja tehdessäni mietin lahjan saajaa ja hänelle sopivia värejä, helmien ja värien viestiä, joten jokainen koru on uniikki – toista samanlaista ei maailmasta löydy! Mitään valmiita malleja ei ole, sillä en jaksa enkä viitsi tehdä mitään valmiin mallin mukaan.  Kaikki tekeleet ovat omanlaisiaan.

 

Kesällä tutustuin uutena materiaalina betoniin ja kokeilut jatkuvat varmaan myös tänä kesänä.  Olen seurannut betonoosin tartuttamien palstoja facebookissa ja ihan totaalista hulluutta en ole kyllä vielä itsessäni huomannut. Pääsin tekemään myös ihan oikeaa keramiikkaa ja kokeilemaan miten savi taipuu käsissä, kun TiinaMarin keramiikkapajalla oli siihen hyvä mahdollisuus. Ja mäykkyjä tuli sielläkin uunista ulos!

Syksyllä sain pitkän vetkuttelun, suunnittelun ja aikomisen jälkeen viimeinkin verhoiltua rakkaan kirpparilöydön. Löysin myös tarkempaa tietoa tästä kaunislijaisesta 1960-luvun tuolista ja niin surkeasta koiran nojatuolista tuli upea designhuonekalu, oikea keräilyharvinaisuus ja arvokin nousi aika tavalla. Tilasin verhoilukankaat netistä, eikä niihin mennyt montaa kymppiä. Suurin homma oli purkaa alkuperäinen verhoilu. 1960-luvun uutuusmateriaali vaahtokumi oli mennyt aivan kuvaksi koppuraksi ja pölisi. Vahvistin  satulavyöt, laitoin uudet, napakat pehmusteet, tein vuoren ja kiinnitin päällyskankaan kunnolla nupinauloilla. Oli kyllä kova homma, mutta kyllä kannatti!

Nojatuolista on purettu kaikki vanha ja käyttökelvoton.

Siro ja kaunislinjainen nojatuoli valmiina.

Tilasin jo uusia helmiä, sillä helmikoruja, heijastimia, aurinkosieppareita ja joulukoristeita tehdessä varastot hupenivat. Ehkä tartun ensimmäisenä ihanan värisiin, pehmeisiin huopapalloihin….

Joulukoristeita/aurinkosieppareita.

Ystävälle tehty Vuodenajat-aurinkosieppari.

Jääpallolyhty

Talvipihaa keittiön ikkunasta kuvattuna. Valaistut kuusitopat tulevassa perennapenkissä.

Täällä maalla on niin vähän valoa pimeänä vuodenaikana, että jo hyvissä ajoin pitää laittaa joku valopilkku pihaan. Virittelen ulkovalot jo alkusyksystä, heti kun illat alkavat vähänkään pimentyä. Olen vuosien aikana hankkinut monet valosarjat ja nykyisin kaikki ovat energiaa säästäviä ja kestäviä ledvaloja. Valosarjat syttyvät ja sammuvat omia aikojaan ajastimilla, joten ei tarvitse muuta kuin rukata paloaikoja kevään edetessä. Talon paraatipuolella tulevan kesän suurprojektissa eli kivillä aidatussa perennapenkissä loistavat kanaverkosta käärityt kuusitopat.

Toiselle puolelle valmistui vuoden vaihteessa iso jäälyhty. Suunnitelmissa oli tietysti pohjoiskalotin suurin megalomaaninen jääpalloinstallaatio, mutta tuloksena pihassa nököttää nyt melko vaatimaton noin 70 cm korkea lyhty.

Löysin idean jäälyhtyyn netistä ja homma vaikutti tosi helpolta. Ostin monta pakettia ilmapalloja, täytin ne vedellä ja vein ulos pakkaseen. Mutta pakkasia saikin odottaa aika kauan aikaa, joten valosysteemi valmistui vasta joulun jälkeen. Välillä oli niin leutoa, että pallojen sisus suli. Osa ei jäätynyt kunnolla ja palloja meni rikki. Välillä oli liikaa pakkasta, joten vettä ei uskaltanut käyttää etteivät pallot rikkoutuisi. Ei se niin helppoa ollutkaan!

Kuoret lähtivät helposti irti palloista, mutta niiden kiinnittäminen olikin tosi hankalaa ja rakennelma sortui monta kertaa. Apuna liimauksessa käytin vettä ja lunta, joka vähän sitoi palloja kiinni toisiinsa. Ilman kanaverkosta tehtyä tukirakennetta kasa ei varmaankaan olisi pysynyt kasassa. Idea oli hyvä, mutta vaikeampi toteuttaa mitä alun perin olin kuvitellut. Lyhty on kaunis ja sitä on mukava katsella, mutta toiste en näin hankalaan ja isoon hommaan rupea! No, loppuvuodesta voi olla uudet aatokset….